Materiaalipankki

Jokaisen oikeus tasavertaiseen kohteluun. Suomessa perustuu yhdenvertaisuuslakiin, joka suojaa syrjinnältä taustasta riippumatta ja varmistaa yhtäläiset oikeudet yhteiskunnassa.

Samat mahdollisuudet ja oikeudet sukupuolesta riippumatta. Suomessa perustuu tasa-arvolakiin, joka ehkäisee sukupuoleen liittyvää syrjintää ja edistää tasavertaisuutta esimerkiksi työelämässä ja koulutuksessa.

Eri sosiaaliset identiteetit (sukupuoli, etninen tausta, ikä, seksuaalinen suuntautuminen, vammaisuus) vaikuttavat yksilön kokemuksiin ja asemaan yhteiskunnassa. Usein useita tekijöitä esiintyy samanaikaisesti ja ne kietoutuvat toisiinsa. Intersektionaalisuus auttaa ymmärtämään, miten erilaiset syrjinnän muodot voivat kohdistua yksilöihin eri tavoin ja tukee oikeudenmukaisempien ja tasa-arvoisempien yhteisöjen rakentamista.

Epäoikeudenmukaista kohtelua, jossa yksilöitä tai ryhmiä kohdellaan eriarvoisesti heidän henkilökohtaisten ominaisuuksiensa, kuten iän, ihonvärin, vakaumuksen tai kansalaisuuden perusteella. Suomessa syrjintä on kielletty yhdenvertaisuuslaissa ja kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa. Syrjintä voi olla suoraa (asenteet, loukkaavat kommentit) tai välillistä (epätasa-arvoiset käytännöt) ja horjuttaa perustavanlaatuisesti yksilön yhteiskunnallista asemaa ja hyvinvointia.

Yhdenvertaisuuslaissa määriteltyä epäasiallista kohtelua, jolla loukataan henkilön tai ryhmän ihmisarvoa. Häirintä voi olla tahallista tai käytännössä kohteelle haitallista toimintaa, joka aiheuttaa kohteelle epämukavuutta, ahdistusta, stressiä tai pelkoa. Se voi ilmetä verbaalisesti, fyysisesti, seksuaalisesti, psykologisesti tai digitaalisesti, myös epäsuorasti esimerkiksi sosiaalisen aseman heikentämisenä.

Häirinnän muoto, jossa käytös on seksuaalisesti värittynyttä tai kohdistuu henkilön sukupuoleen. Se voi sisältää vihjailua, vitsailua, vartaloon tai pukeutumiseen liittyvää kommentointia sekä ei-toivottua fyysistä kosketusta. Seksuaalinen häirintä voi tapahtua työpaikoilla, kouluissa, julkisilla paikoilla tai muissa ympäristöissä ja aiheuttaa kohteelle merkittävää psykologista ja emotionaalista haittaa. Seksuaalinen häirintä on vakava loukkaus ihmisarvoa kohtaan.

Rikollista toimintaa, jossa loukataan henkilön seksuaalista itsemääräämisoikeutta fyysisesti, psyykkisesti tai emotionaalisesti. Se voi sisältää pakottamista ei-toivottuihin seksuaalisiin tekoihin, seksuaalista koskettelua ilman lupaa, raiskauksia tai muita seksuaalisesti värittyneitä väkivallan muotoja. Seksuaaliväkivalta voi tapahtua kodeissa, työpaikoilla, kouluissa tai julkisilla paikoilla. Se vaarantaa uhrin fyysisen ja psyykkisen turvallisuuden, voi jättää pitkäaikaisia traumoja ja rikkoo yhdenvertaisuuden, tasa-arvon sekä inklusiivisuuden periaatteita. Nykyisin seksuaaliväkivallan määrittelyssä ja ehkäisyssä keskeistä on suostumusperusteisuus: kaikki seksuaalinen toiminta edellyttää selkeää, vapaaehtoista ja tietoon perustuvaa suostumusta kaikilta osapuolilta, ja suostumuksen voi milloin tahansa peruuttaa.

Fyysistä tai psyykkistä toimintaa, jossa tekijä pyrkii kontrolloimaan uhria ja saavuttamaan tavoitteensa uhrin hyvinvoinnin kustannuksella. Väkivalta on rikos ja uhkaa sekä fyysistä että psyykkistä turvallisuutta sekä rikkoo sosiaalisen turvallisuuden periaatteita. 

Ihmiset voivat toimia yhteisössä ilman pelkoa syrjinnästä, häirinnästä tai väkivallasta. Se liittyy yksilön oikeuteen tulla kohdelluksi arvokkaasti ja kunnioittavasti sekä yhteisön turvallisiin käytäntöihin, jotka mahdollistavat osallisuuden, yhdenvertaisuuden ja inklusiivisuuden. Sosiaalinen turvallisuus on keskeinen osa turvallisempien tilojen rakentamista.

Yhteisön ja sen käytäntöjen huomioimista kaikille ihmisille taustasta tai henkilökohtaisista ominaisuuksista riippumatta. Inklusiivisuus tarkoittaa aktiivista pyrkimystä vähentää syrjintää ja esteitä, edistää yhdenvertaisuutta sekä luoda tiloja, joissa jokainen voi kokea osallisuutta ja hyväksyntää. Inklusiivisuus on turvallisempien tilojen, vapaaehtoistoiminnan ja häirintäyhdyshenkilötyön keskeinen periaate.