Mitä tehdä, kun joku kertoo sinulle kokeneensa häirintää?

Kuvitellaan tilanne: kollegasi tulee kertomaan, että hänelle tuli palaverissa epämukava olo työkaverin seksuaalissävytteisen vitsailun takia. Tai ystäväsi kertoo illanvieton jälkeen joutuneensa seksuaalisen häirinnän kohteeksi. Mitä tekisit?

Haluamme auttaa, mutta tilanteen tullessa eteen on vaikea tietää, mitä pitäisi tehdä. Pitäisikö kysyä lisää? Entä jos sanon jotakin väärää? Pitäisikö asiasta ilmoittaa jonnekin, vaikka toinen ei itse halua?

Sinun tehtäväsi ei ole ratkaista tilannetta. Ensimmäinen tehtäväsi on kuunnella. Kun ihminen kertoo kokemuksestaan ensimmäistä kertaa, vastaanottajan reaktio vaikuttaa siihen, uskaltaako hän puhua asiasta enää myöhemmin. Useimmiten ihminen ei tässä kohtaa hae valmiita ratkaisuja vaan kaipaa tulla kuulluksi. Täydellisiä sanoja ei tarvita, pelkkä rauhallinen läsnäolo riittää.

Älä kyseenalaista tai ala kuulustella

Kun joku kertoo sinulle kokemuksestaan, saatat huomaamattasi alkaa kysellä yksityiskohtia yrittäessäsi ymmärtää tapahtunutta. "Miksi jatkoit hänen kanssaan juttelua?" "Oletko varma, että hän tarkoitti sitä niin?" "Mihin hän tarkalleen kosketti sinua?"

Kysymysten tarkoitus on hyvä, mutta ne kuulostavat siltä, että kertomusta kyseenalaistetaan. Samalla huomio siirtyy siihen, miten häirintää kokenut itse toimi tilanteessa.

Häirintää kokenut ei useinkaan tiedä itse, millä sanoilla tapahtunutta pitäisi kutsua tai kuinka vakavana sitä pitäisi pitää. Häirintäyhdyshenkilönä olen huomannut, että tavallisin tilanne, missä asiakas hakeutuu avun piiriin on luonteeltaan usein juuri epäselvä. On hyvin tavallista, että oman kokemuksen todenperäisyyttä epäillään tai asiakas miettii, ylireagoiko hän.

Tapahtumien tarkka määrittely ei ole tässä tilanteessa keskeistä, vaan tärkeintä on keskittyä siihen, miltä ihmisestä tuntuu. Jos tilanne tuntuu pahalta tai olo on loukkaantunut, silloin se on totta. Tilannetta ei tarvitse nimetä, ennen kuin sen voi ottaa vakavasti.

Kysy, mitä toinen tarvitsee

Kysy häirintää kokeneelta, mitä hän tarvitsee juuri tässä hetkessä. Jos tilanne on vasta tapahtunut, hän ei ole todennäköisesti itsekään varma ja tarvitsee aikaa asian käsittelyyn. Toisen tarpeita ei voi tietää automaattisesti, siksi on hyvä kysyä.

Usein riittää, että häirintää kokenut saa kertoa tapahtumista jollekin, joka kuuntelee. Toisinaan hän haluaa toimia ja kaipaa tukea siihen, miten asian vie eteenpäin. Jos hän ei vielä tiedä, päätöstä ei silti tehdä hänen puolestaan. Tilanteen kanssa voi myös vain pysähtyä hetkeksi.

Ympäristölläkin on merkitystä. Jos sinulle kerrotaan tapahtuneesta hälinän ja metelin keskellä, ehdota keskustelulle rauhallisempaa paikkaa. Tämä auttaa kuormituksen vähentämisessä.

Älä ota tilannetta omiin käsiisi

Kun kuulemme, että meille tärkeälle ihmiselle on tehty jotakin väärää, meille tulee voimakas tarve toimia. Tilanne herättää vihaa ja turhautumista. Tekee mieli soittaa jonnekin, kohdata tekijä tai tehdä rikosilmoitus toisen puolesta.

Häirinnän kokeminen vie ihmiseltä hetkellisesti tunteen omasta toimijuudesta pois, sillä häirintä ei koskaan ole konsensuaalista. Kun häirintää kokenut saa itse päättää seuraavista askelista, luottamus omaan pystyvyyteen kasvaa. Älä siis painosta rikosilmoituksen tekemiseen tai asian käsittelyyn muulla tavalla. Ole tukena, ja tarjoa apua silloin, jos hän itse niin toivoo.

Päätösvallan kunnioittaminen ei kuitenkaan tarkoita, ettei koskaan pitäisi toimia. Jos joku kertoo olevansa parhaillaan vaarassa, tilanteeseen liittyy väkivallan uhkaa tai hän tarvitsee välitöntä apua, silloin apua haetaan viipymättä.

Epävarmuus on luonnollista, vaikka olisi kohdannut vastaavan tilanteen ennenkin. Yksityishenkilöltä ei voi odottaa ammattilaisen otetta. Voit sanoa suoraan, ettet tiedä, mikä olisi paras tapa toimia, mutta selvitätte sen yhdessä.

Häirintäyhdyshenkilöltä voi pyytää apua

Jos olette tapahtumassa, jossa toimii häirintäyhdyshenkilö, voit ehdottaa hänen kanssaan puhumista. Häirintäyhdyshenkilön puheille saa mennä matalalla kynnyksellä. Hänen kanssaan voi pohtia myös epäselvää ja hämmentävää tilannetta sekä sitä, miten sen kanssa kannattaisi edetä seuraavaksi.

Häirintäyhdyshenkilön tehtävä on kuunnella, tukea ja auttaa hahmottamaan vaihtoehtoja. Hän ei ratkaise, kuka on oikeassa, eikä vie asiaa eteenpäin ihmisen puolesta. Yhteydenotto ei siis tarkoita rikosilmoituksen tekemistä eikä häirintää toteuttaneelle kerrota asiasta. Se, ettei ensimmäistä askelta tarvitse ottaa yksin, helpottaa avun hakemista.

Muista myös omat rajasi

Kun joku kertoo sinulle vaikeasta kokemuksesta, saatat itsekin järkyttyä. Tilanne herättää vihaa, surua ja avuttomuutta, ja toisen kokemus voi muistuttaa jostakin, jota olet ehkä itse kokenut. Silloin kannattaa pysähtyä myös oman jaksamisen äärelle.

Sinun ei tarvitse pystyä kuuntelemaan kaikkea juuri sillä hetkellä tai olla jatkuvasti saatavilla. Voit sanoa, että haluat kuunnella mutta tarvitset hetken ennen kuin pystyt keskittymään kunnolla. Voit olla toiselle tärkeä ja turvallinen ihminen myös pienen etäisyyden päästä.

Entä jos sanoin väärin?